Kaukomaan Paula

Paula on yksi suurimmista remontointi-idoleistani, sillä hän on pelastanut kokonaisen talon.

Ennen Paulan apuuntuloa tämä satavuotias Kaukomaaksi nimetty hirsitalo oli päässyt pahasti rapistumaan. Päättäväinen Paula remontoi talon perustuksia myöten itselleen sopivaksi yhdessä kesässä ja viettää täällä nyt leppoisia lomapäiviä.

Taloon ei ole tuotu juuri mitään uutta, vaan kaikki huonekalut ovat kertyneet tänne vuosikymmenien saatossa. Niistä on säilytetty tärkeimmät.

 

Talossa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, mutta kuka niitä kaipaisikaan. Kaiken voi tehdä ilmankin.

 

 

 

 

 

 

Pienet portaat vievät talon suureen yläkertaan, joka on omistettu nukkumiselle. Täällä voi nähdä vain kauniita unia.

 

 

Ehkä paras paikka ei ole kuitenkaan sisällä vaan ulkona.

Turha kapistus

Aloitan blogini kertomalla juuri tästä kohdasta omaa kotiani, sillä vanha kaappi kiteyttää hyvin sisustusfilofiani. En haluaisi kotiini mitään turhaa, mutta en vain mahda itselleni mitään. Samalla tavalla kuin joillain on vietti pelastaa vaikkapa hylättyjä eläimiä, omat pakkomielteeni kodistuvat vanhoihin huonekaluihin.

Suvussa vuosikymmenet kiertänyt rikkinäinen kaappi olisi joutanut jo kaatopaikalle jäätyään yli enon muutosta. Säilytyskalusteenakin se on onneton. Pienellä tuunauksella se sai uuden elämän ja nyt se seisoo olohuoneessamme vailla mitään sen suurempaa tehtävää. 

Paitsi että se tekee tästä kodin.

Kaapin kansi hilseili ja jalat lonksuivat. Kunnolliseen entisöintiin olisi tarvittu paljon enemmän aikaa kuin minulta liikeni, joten päätin oikaista vähän mutkia. 

Näin sen kunnostin: