Vierailin eilen Alvar Aallon kodissa ja työhuoneella. Talo rakennettiin vuonna 1934-1936 Helsingin Munkkiniemeen kauas keskustan vilinästä luonnon keskelle. Täällä asuivat Aino ja Alvar Aalto lapsiensa Hannin ja Hamilkarin kanssa.
Talossa on käytetty funktionaaliselle aikakaudelle tyypillisiä yksinkertaisia ja pelkistettyjä materiaaleja, mutta tila ei ole missään nimessä tylsä tai kolkko. Päin vastoin puuta ja muita luonnonmateriaaleja on yllin kyllin, ja modernien kalusteiden vastapainona talosta löytyy paljon vanhoja klassisia huonekaluja.
Alvarin suunnittelemat valaisimet
samoin kuin seinähyllyt ovat jo muodostuneet ikoniseksi Artekin tavaramerkiksi ja niitä valmistetaan pienin
muutoksin edelleen. Täysin eri muoltokieltä puhuu flyygelin päällä komeileva Alvarin italialaisen ystävän suunnittelema paperista valmistettu uniikkivalaisin.
Ruokailutilan seinät on verhoiltu ruskealla mokkanahalla, mikä on vielä
nykyajankin mittapuulla yllättävä, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan mitä näyttävin materiaalivalinta. Seinät ovat kuulemma Ainon ideoimat ja myös punainen valaisin
on hänen käsialaansa. Tuolit on hankittu Italian häämatkalta. Yllättävät nämäkin, eikö totta?
Talo sisustuksineen on Aino ja Alvar Aallon yhdessä suunnittelema. Ainon menehdyttyä vuonna 1949 Alvar avioitui työtoverinsa Elissan kanssa, mutta talon tyyli säilyi ennallaan. Monet huonekaluista ja esineistä ovat vielä nykypäivänäkin arvostettuja design-klassikoita, mutta joukossa on myös paljon vain tätä kotia varten suunniteltuja kalusteita.
Talon yläkerrassa sijaitsevissa makuuhuoneissa on paljon sellaista Ainon suunnittelemaa, joiden materiaaleina on käytetty puuta ja rottinkia. Huonekaluissa näkyy myös vahvasti käytännöllisyys. Kodikkuutta tuo Maria Gullichsenin Artekille 1950-luvulla suunnittelemat paperivarjostimelliset valaisimet.
Työ ja vapaa-aika yhdistyivät Aaltojen elämässä, sillä töitä paiskittiin kodin yhteydessä toimineella työhuoneella, johon on käynti suoraan olohuoneesta. Aaltojen lisäksi työhuoneella työskenteli päivittäin kymmenkunta avustajaa ja arkkitehtiä.
Korkea huonekorkeus tuo työtilaan jylhäyttä ja toimistomaisuutta, mutta tämäkin osa taloa on silti todella kodinomainen. Pintojen verhoilussa käytetty kaislapunos ja puu, samoin kuin suuri punatiilinen takka pehmentävät tunnelmaa. Täällä näkyy myös Alvarin taiteellinen puoli. Tiesittekö, että suunnitelmapiirrosten lisäksi hän myös maalasi joskus tauluja?
Talosta voi bongata monet modernit klassikot, mutta myös monet tämän hetkiset sisustustrendit. Se on mielestäni myös mainio osoitus siitä, että funktionalismi ei sulje pois luontoa ja lämpöä, vaan kodikkuus syntyy yhdistelmällä eri materiaaleja ja rakkaita esineitä - tyylistä ja aikakaudesta riippumatta.
Ainakin minua talo inspiroi kokonaisuudessaan, mutta se herätti pohtimaan myös sisustusmateriaalien käyttöä uudella tavalla. Tapetoisitko itse seinäsi nahalla tai kaisloin?